Yhdistystoiminnassa tapaa paljon uusia tuttavuuksia, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista. Se on myös hyvä tapa löytää vertaistukea. Siksi suosittelen jokaista ms-potilasta tutustumaan omaan paikalliseen ms-yhdistykseen ja sen toimintaan.
Se voi olla pelottavaa, etenkin uusille potilaille. Jotku eivät välttämättä heti halua kertoa tutuille ja tuntemattomille sairastavansa ms-tautia.
Ei voi sanoin kuvailla sitä tunnetta kun kerrot toiselle, samaa kokeneelle, omista tuntemuksista. Muistan kun kuvailin eräälle yhdistystoverilleni diagnoosin jälkeistä aikaa kun jatkoin koulu- ja työhommia samaan tapaan, kunnes muutaman kuukauden jälkeen koin pienen henkisen murtumisen kun halusin vain olla hetken rauhassa ajatusteni kanssa. En ollut ehtinyt käsitellä asiaa kunnolla, en tiedä olenko tehnyt sitä vieläkään.
Tämä toinen katsoi minua ja nyökkäsi. Ei kommentoinut. Silti tunsin, että hän tiesi tasan tarkkaan mitä tarkoitin. Se tuntui hyvältä. Kyllä terveetkin osaavat olla ymmärtäväisiä, mutta totuus on etteivät he tiedä mitä sairastunut kokee. Mielestäni kaikkien tuki on tärkeää, ymmärsivät ne sinua täysin tai eivät, enkä tarkoita että paras tuki on muilta samassa veneessä istuvilta: vaan se yhdistelmä.
Suosittelen uskaltautumaan mukaan! Ehkä törmäillään:)
