Näinhän se tekee joka ikinen vuosi, mutta pitipä kuitenkin ilmoittaa, vaikka takatalvelta onkin vähän vaikuttanut.
Kevät tarkoittaa mulla aina paikkojen organisointia ja turhasta roinasta luopumista. Siihen ei kyllä intoa löydy, mutta tuntuu kuin olisi pakko, muuten paikat tursuaa tavaroita. Tossa kävinkin veskin meikkikaappia läpi ja roskiin meni puoli pussillista kynsilakkoja, roskia, vanhoja pensseleitä ynnä muuta kivaa.
Tänään olisi aika ottaa "jälkeen"-kuvat vuosi sitten alkaneen treenin kunniaksi. Varsinaista punttisalitreeniä takana on vain puoli vuotta, mutta sitä ennen tuli spinningiä harrastettua. Paino on noussut hieman, ilman että vaatteet kiristävät eli ehkä siellä jotain muutosta on tullut.
Ruokavalio on pysynyt puhtaana, mutta treenikertojen lisääntyessä viiteen kertaan viikossa on hiilihydraattien määrää lisätty - joka puolestaan on aiheuttanut ilmavaivoja. Siitä on hauskuus kaukana kun salilla pääsee kunnon paukku nahkapenkkiä vasten. Onneksi osaan nauraa itselleni - tilanteen jälkeen. Dimetikonia ja munkkitippoja olen tässä pari päivää vedellyt ja tuntuu kuin auttaisivat.
MS-tautini on pysynyt rauhallisena, eikä oireita oikein ole muutamaa jäännösoiretta lukuunottamatta. Olen niitä onnekkaita, joilla tämä sairaus ei näytä olevan kovin agressiivinen. Copaxonen pistämistä jatkan kun ei ne "lievemmät" tablettilääkkeet ole vielä kuulemma saaneet jalansijaa Suomen markkinoilla.
Odottavan aika on pitkä, ei voi mittään.
lauantai 22. maaliskuuta 2014
lauantai 15. helmikuuta 2014
Kesäsuunnitelmia
Oman hemmottelupäivän päätteeksi on jopa aikaa skriivailla blogia. Tänään leikkasin letin ja nautin omasta seurasta lähes tyhjällä punttisalilla. Viikon viimeinen treeni takana. Huomenna siis levätään, eli jatketaan tapetointiurakkaa.
Nyt näyttäisi siltä, että kesän matkasuunnitelmat onnistuvat. Miehen kanssa saatiin loma yhtä aikaa, eli hyppäämme autoon ja kierrämme eurooppaa kuukauden ajan! Pakko nähdä ainakin Sveitsi, Itävalta, Ranska ja Italia!
Se tulee olemaan raskasta, mutta aivan varmasti sen arvoista. Reissut Jenkkilään ja Irlantiinkin olivat automatkoja ja paljon tuli nähtyä ja koettua. Töihin palaaminen tuntui sen jälkeen levolta :D
En malta odottaa!
Nyt näyttäisi siltä, että kesän matkasuunnitelmat onnistuvat. Miehen kanssa saatiin loma yhtä aikaa, eli hyppäämme autoon ja kierrämme eurooppaa kuukauden ajan! Pakko nähdä ainakin Sveitsi, Itävalta, Ranska ja Italia!
Se tulee olemaan raskasta, mutta aivan varmasti sen arvoista. Reissut Jenkkilään ja Irlantiinkin olivat automatkoja ja paljon tuli nähtyä ja koettua. Töihin palaaminen tuntui sen jälkeen levolta :D
En malta odottaa!
maanantai 3. helmikuuta 2014
Säännöllisen epäsäännöllistä
Taas on tullut pidettyä taukoa bloggailusta. Eihän sitä aina muista ja ehdi, mutta yritys on kova!
Olisi tuo aika neurologille tulossa ja ajattelin kysellä muuta lääkitysvaihtoehtoa. Ei varmaan ole, ainakaan tällä hetkellä, mutta ehkä on tulossa. Niin kuin nämä hieman "lievemmät" tabletit, joista aiemmin kirjoitin. Kyllähän minä tuota pistämistä jatkan, mutta olisi kiva kuulla onko jatkossa mahdollista saada tablettimuotoinen lääke. Gilenya taitaa olla liian tehokas minun tilaani ajatellen. Minulla ei kuitenkaan ole mitää rajuja oireita.
Viimeisestä pahenemisvaiheestakin on jo hitusen yli kaksi vuotta. Jes! Aluksi näytti siltä, että kahden vuoden (tai vähän alle) välein tulee pahenemisvaihe, mutta nyt väli on näemmä pidentynyt. Voi olla, että Copaxone vaikuttaa minun kohdallani paremmin kuin Betaferon.
Hoksasin tässä yksi päivä, että "hei, en ole ajatellut ms-tautia pitkään aikaan". Aiemmin se kävi tavalla tai toisella mielessä lähes päivittäin, mutta nyt harvemmin. Se varmaankin johtuu liikuntaharrastuksesta, koska olen sen myötä piristynyt ja tunnen, ettei tämä sairaus estä sen harrastamista. Toki "oma" ms-tauti ei olekaan ollut kovin aggressiivinen, jonka ansiosta voi elää normaalisti.
Siitä huolimatta se kävi aina mielessä. Varmaankin siksi, että jaksaminen ei ollut paras mahdollinen. Enivei, on hienoa olla ajattelematta sitä jatkuvasti, vaikka niitä pelkoja aina joskus hiipiikin mieleen.
Liikunnan saralla on tapahtunut sen verran muutosta, että olen alkanut käydä salilla viisi kertaa viikossa. Kaksi kertaa menee jalkatreeniin, joka on aika radikaali muutos. Jalkatreeni kun on se raskain ja sen jälkeen pitää varoa kumartumista, kun saattaa vähän tehdä pahaa:)
Muuten aika on kulunut töissä ja makkarin tapetoinnin parissa. Harmi vain, että aikaa ja energiaa siihen on ainoastaan viikonloppuisin joten siinä menee jokunen viikko, mutta mikäpä kiire tässä on!
Olisi tuo aika neurologille tulossa ja ajattelin kysellä muuta lääkitysvaihtoehtoa. Ei varmaan ole, ainakaan tällä hetkellä, mutta ehkä on tulossa. Niin kuin nämä hieman "lievemmät" tabletit, joista aiemmin kirjoitin. Kyllähän minä tuota pistämistä jatkan, mutta olisi kiva kuulla onko jatkossa mahdollista saada tablettimuotoinen lääke. Gilenya taitaa olla liian tehokas minun tilaani ajatellen. Minulla ei kuitenkaan ole mitää rajuja oireita.
Viimeisestä pahenemisvaiheestakin on jo hitusen yli kaksi vuotta. Jes! Aluksi näytti siltä, että kahden vuoden (tai vähän alle) välein tulee pahenemisvaihe, mutta nyt väli on näemmä pidentynyt. Voi olla, että Copaxone vaikuttaa minun kohdallani paremmin kuin Betaferon.
Hoksasin tässä yksi päivä, että "hei, en ole ajatellut ms-tautia pitkään aikaan". Aiemmin se kävi tavalla tai toisella mielessä lähes päivittäin, mutta nyt harvemmin. Se varmaankin johtuu liikuntaharrastuksesta, koska olen sen myötä piristynyt ja tunnen, ettei tämä sairaus estä sen harrastamista. Toki "oma" ms-tauti ei olekaan ollut kovin aggressiivinen, jonka ansiosta voi elää normaalisti.
Siitä huolimatta se kävi aina mielessä. Varmaankin siksi, että jaksaminen ei ollut paras mahdollinen. Enivei, on hienoa olla ajattelematta sitä jatkuvasti, vaikka niitä pelkoja aina joskus hiipiikin mieleen.
Liikunnan saralla on tapahtunut sen verran muutosta, että olen alkanut käydä salilla viisi kertaa viikossa. Kaksi kertaa menee jalkatreeniin, joka on aika radikaali muutos. Jalkatreeni kun on se raskain ja sen jälkeen pitää varoa kumartumista, kun saattaa vähän tehdä pahaa:)
Muuten aika on kulunut töissä ja makkarin tapetoinnin parissa. Harmi vain, että aikaa ja energiaa siihen on ainoastaan viikonloppuisin joten siinä menee jokunen viikko, mutta mikäpä kiire tässä on!
sunnuntai 5. tammikuuta 2014
Vuoden 2014 tavoitteet
Uusi vuosi tuo tullessaan uusia tuulia ja haasteita. Minulla ei ole tapana lupailla yhtään mitään, mutta tavoitteita asetan senkin edestä. Suurimmat tavoitteeni koskevat tällä kertaa liikuntaa. Haluan olla elämäni (tähän mennessä) parhaassa kunnossa vuoden loppuun mennessä.
Siihen liittyy hyvä lihaskunto ja hyvä olo. En ala väittämään etteikö ulkonäöllä ole mitään merkitystä, sillä tavoitteena on (minun mielestäni kaunis) lihaksikas vartalo. Se ei toteudu helposti, mutta haluan edetä tavoitteessani.
Haluan myös jaksaa tehdä kymmenen leuanvetoa kesään mennessä, nyt menee yksi.
Muihin tavoitteisiin liittyy kodin remppaaminen ja matkustelu. Japaniin olisi hienoa päästä. Viime vuonna tulikin kaksi hienoa reissua toteutetta. Matkailu tosiaankin avartaa kun saa nähdä eri kulttuureja ja paikkoja sekä tavata uusia ihmisiä.
Onko teillä tapana tehdä uuden vuoden lupauksia ja ovatko ne pitäneet?
Siihen liittyy hyvä lihaskunto ja hyvä olo. En ala väittämään etteikö ulkonäöllä ole mitään merkitystä, sillä tavoitteena on (minun mielestäni kaunis) lihaksikas vartalo. Se ei toteudu helposti, mutta haluan edetä tavoitteessani.
Haluan myös jaksaa tehdä kymmenen leuanvetoa kesään mennessä, nyt menee yksi.
Muihin tavoitteisiin liittyy kodin remppaaminen ja matkustelu. Japaniin olisi hienoa päästä. Viime vuonna tulikin kaksi hienoa reissua toteutetta. Matkailu tosiaankin avartaa kun saa nähdä eri kulttuureja ja paikkoja sekä tavata uusia ihmisiä.
Onko teillä tapana tehdä uuden vuoden lupauksia ja ovatko ne pitäneet?
lauantai 16. marraskuuta 2013
Mitä suuhusi laitat
Ruokavalion muuttaminen ei ole helppoa. Siksi olen tyytyväinen, että saliohjaaja auttoi minua laatimaan minulle sopivan ruokavalion. Aiemmin minulla oli tapana napostella välipaloja, mutta siitä huolimatta energiaa ei ollut paljon. "Et tarvitse välipaloja jos syöt kunnolla", sanoi ohjaaja.
Ja tottahan se oli. Energiaa oli enemmän, eikä nälkä tullut. Mikä sitten muuttui? Nykyään syön niin sanotun hiilihydraattikäyrän mukaan eli aamulla ja päivällä se on suhteellisen tasainen (noin 60 gramma hiilareita per ateria) ja illalla hiilarit vedetään lähes nollaan. Auttaa kuulemma unenlaatuun ja täytyy myöntää, että ainakin nukahdan helpommin.
Hän neuvoi myös sopivat proteiinimäärät, jotka minun kohdalla ovat 15-20 grammaa per annos. Nykyään syön siis neljän tunnin välein; aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala (sekä toinen iltapala jos tulee nälkä).
Ainoa hankaluuksia aiheuttava osa on tuo iltapala. Minä olen tottunut syömään leipää illalla, mutta sehän ei nyt onnistu. Ei ole helpoin asia keksiä hiilarittomia iltapaloja. Olen syönyt tonnikalaa avokadon kanssa ja toisinaan karppileipää (ei mikään paras leipä) kinkkuläjän kera. Olen myös vähentänyt maitotuotteiden syöntia, joka tietysti sulkee pois esimerkiksi raejuuston. Ideoilla saa heittää jos sellaisia löytyy :)
Alla kuva tämän päivän lounaasta. Potut kuivuivat hieman kun pidin niitä liian kauan mikrossa:)
Olen kokenut saavani enemmän energiaa ja voimaa treeneihin. Tällä viikolla jätin yhtenä päivänä päivällisen syömättä ennen salille lähtöä ja heikotus olikin sen mukainen. Lisäksi vatsan pömpötys on kadonnut puhtaammalla ruokavaliolla. En siis syö paljon sokeria. En myöskään vedä ruokaani kastikkeiden kera vaan: liha, riisi/peruna/makaroni ja vihannekset. Kuulostaa kuivalta, mutta ei se pahaa ole.
Tämän ei ole tarkoitus olla neuvo siitä, miten MS-potilaan tulisi syödä vaan kerron vain omista kokemuksistani. Tuo hiilareiden ja proteiinin tarve on yksilöllistä, jonka vuoksi en suosittele että joku alkaisi syömään "minun" hiilarikäyrän mukaan.
Ja tottahan se oli. Energiaa oli enemmän, eikä nälkä tullut. Mikä sitten muuttui? Nykyään syön niin sanotun hiilihydraattikäyrän mukaan eli aamulla ja päivällä se on suhteellisen tasainen (noin 60 gramma hiilareita per ateria) ja illalla hiilarit vedetään lähes nollaan. Auttaa kuulemma unenlaatuun ja täytyy myöntää, että ainakin nukahdan helpommin.
Hän neuvoi myös sopivat proteiinimäärät, jotka minun kohdalla ovat 15-20 grammaa per annos. Nykyään syön siis neljän tunnin välein; aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala (sekä toinen iltapala jos tulee nälkä).
Ainoa hankaluuksia aiheuttava osa on tuo iltapala. Minä olen tottunut syömään leipää illalla, mutta sehän ei nyt onnistu. Ei ole helpoin asia keksiä hiilarittomia iltapaloja. Olen syönyt tonnikalaa avokadon kanssa ja toisinaan karppileipää (ei mikään paras leipä) kinkkuläjän kera. Olen myös vähentänyt maitotuotteiden syöntia, joka tietysti sulkee pois esimerkiksi raejuuston. Ideoilla saa heittää jos sellaisia löytyy :)
Alla kuva tämän päivän lounaasta. Potut kuivuivat hieman kun pidin niitä liian kauan mikrossa:)
Olen kokenut saavani enemmän energiaa ja voimaa treeneihin. Tällä viikolla jätin yhtenä päivänä päivällisen syömättä ennen salille lähtöä ja heikotus olikin sen mukainen. Lisäksi vatsan pömpötys on kadonnut puhtaammalla ruokavaliolla. En siis syö paljon sokeria. En myöskään vedä ruokaani kastikkeiden kera vaan: liha, riisi/peruna/makaroni ja vihannekset. Kuulostaa kuivalta, mutta ei se pahaa ole.
Tämän ei ole tarkoitus olla neuvo siitä, miten MS-potilaan tulisi syödä vaan kerron vain omista kokemuksistani. Tuo hiilareiden ja proteiinin tarve on yksilöllistä, jonka vuoksi en suosittele että joku alkaisi syömään "minun" hiilarikäyrän mukaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)