Mitä suuhusi laitat

Ruokavalion muuttaminen ei ole helppoa. Siksi olen tyytyväinen, että saliohjaaja auttoi minua laatimaan minulle sopivan ruokavalion. Aiemmin minulla oli tapana napostella välipaloja, mutta siitä huolimatta energiaa ei ollut paljon. "Et tarvitse välipaloja jos syöt kunnolla", sanoi ohjaaja.

Ja tottahan se oli. Energiaa oli enemmän, eikä nälkä tullut. Mikä sitten muuttui? Nykyään syön niin sanotun hiilihydraattikäyrän mukaan eli aamulla ja päivällä se on suhteellisen tasainen (noin 60 gramma hiilareita per ateria) ja illalla hiilarit vedetään lähes nollaan. Auttaa kuulemma unenlaatuun ja täytyy myöntää, että ainakin nukahdan helpommin.

Hän neuvoi myös sopivat proteiinimäärät, jotka minun kohdalla ovat 15-20 grammaa  per annos. Nykyään syön siis neljän tunnin välein; aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala (sekä toinen iltapala jos tulee nälkä).

Ainoa hankaluuksia aiheuttava osa on tuo iltapala. Minä olen tottunut syömään leipää illalla, mutta sehän ei nyt onnistu. Ei ole helpoin asia keksiä hiilarittomia iltapaloja. Olen syönyt tonnikalaa avokadon kanssa ja toisinaan karppileipää (ei mikään paras leipä) kinkkuläjän kera. Olen myös vähentänyt maitotuotteiden syöntia, joka tietysti sulkee pois esimerkiksi raejuuston. Ideoilla saa heittää jos sellaisia löytyy :)

Alla kuva tämän päivän lounaasta. Potut kuivuivat hieman kun pidin niitä liian kauan mikrossa:)

Olen kokenut saavani enemmän energiaa ja voimaa treeneihin. Tällä viikolla jätin yhtenä päivänä päivällisen syömättä ennen salille lähtöä ja heikotus olikin sen mukainen. Lisäksi vatsan pömpötys on kadonnut puhtaammalla ruokavaliolla. En siis syö paljon sokeria. En myöskään vedä ruokaani kastikkeiden kera vaan: liha, riisi/peruna/makaroni ja vihannekset. Kuulostaa kuivalta, mutta ei se pahaa ole.

Tämän ei ole tarkoitus olla neuvo siitä, miten MS-potilaan tulisi syödä vaan kerron vain omista kokemuksistani. Tuo hiilareiden ja proteiinin tarve on yksilöllistä, jonka vuoksi en suosittele että joku alkaisi syömään "minun" hiilarikäyrän mukaan.

Raskas treeni ja MS

Tuli vastaan tällainen juttu, jossa kerrotaan punttitreenin vaikutuksista ms-tautiin. Kuuden kuukauden harjoittelun jälkeen parannuksia huomattiin kävelyn lisäksi muistissa ja fatiikkioireissa.

Itse voin allekirjoittaa tuon fatiikin vähentymisen raskaan treenin myötä. Copaxonen aloittamisen jälkeen fatiikki oli muutenkin vähäisempää ja jos rehellisiä ollaan, niin minun fatiikkini ei ole koskaan ollut pahinta sorttia.

Siitä huolimatta huomaan piristyneeni huomattavasti säännöllisen punttitreenin myötä. Piristystä alkoi ilmetä jos kerran viikossa tehtyjen spinningharjoitusten jälkeen.

Eli rohkeasti vaan harjoittelemaan omien edellytysten mukaisesti.

Yksi uusi juttu elämässäni on ruokavalion täysi muutos, jossa salin ohjaaja minua auttoi. Nykyään syön puhtaammin ja riittävästi hiilihydraatteja ja myös tämä on vaikuttanut jaksamiseen.

Syön niin sanotun hiilihydraattikäyrän mukaan eli lasken niiden määrää illalla, jonka tarkoituksena on muun muassa parantaa unen laatua.

Toinen vaikutus, piristymisen lisäksi, on litteämpi vatsa. En ole laihtunut, mutta aiempi pömppömaha on kadonnut sillä se olikin vain turvotusta eikä vatsan alueelle kerääntynyttä rasvaa.

Eilen vietin perjantai-iltaa salilla olkapäitä, hauiksia ja ojentajia treenatessa, ja voin todeta sen toimivan myös terapiana. Ainakin lievemmissä tapauksissa, kuten v*tutuksessa :)

Hell yeah!

Päätin sittenkin ottaa yhden Jälkeen-kuvan jo nyt kun takana on puoli vuotta jokseenkin säännöllistä spinningharrastusta sekä jonkin verran punttisalia ynnä muuta liikuntaa. Oikean puolimmainen kuva on otettu maaliskuussa ja vasemmalla oleva otettiin tänään.

Huomatkaa takareiden muoto: oikealla se oli aikalailla suora ja vasemmalla olevassa kuvassa siellä on jo hieman pyöreyttä.

Muualla kehossa ei ole tapahtunut mitään merkittävää pienen "kiinteytymisen" lisäksi, mutta tästä on hyvä jatkaa. Unelmakroppa here I come!

Kyllästynyt pistämään!

Nyt alkaa tuntua siltä, että tuo päivittäinen itsensä piikittäminen saisi jo riittää. Varsinkin kun joskus se käy niin pirun kipeää, kuten eilen kun tuntui siltä kun paksullakin neulalla olisi tuikattu ja ruiskutettu happoa sisään. En halua pelotella ketään, itsepähän pistin kohtaan jossa oli kovettuma.

Toinen mikä häiritsee on muhkurat jaloissa. Nämä asiat ovat tietenkin pieniä, varsinkin kun koskaan ei tiedä mitä elämä ilman lääkkeitä olisi. Se ei siitä pistämisestä sen hauskempaa tee ja odotan innolla uusien tablettimuotoisten lääkkeiden tuloa markkinoille.

En missään nimessä kuitenkaan halua palata harvemmin pistettäviin lääkkeisiin, sillä ne eivät sopineet minulle. Copaxone ei aiheuta juuri lainkaan sivuoireita, josta olen tyytyväinen. Ehkä pitäisi vaan "grow up and stop whining". Nyt kuitenkin jaksan liikkua viisi kertaa viikossa ja olen voinut perua aiemmat sanani mahdollisesta punttisalitreenistä: pystyn sittenkin siihen!

Ainoa ongelma on vaan tuo polvi, joka on alkanut reistaileen. Syvälle kyykätettä tuntuu sellainen naksahdus ulkoreunassa, mutta ei satu. Sit treenin jälkeen menee herkäksi ja esiintyy lievää kipua. Täytynee kysyä fysioterapeutilta neuvoa.

Mitäs muuta on tapahtunut? Eipä sen kummempaa. Elämäntaparemontti jatkuu ja nyt vuorossa ovat ruoka-ainekset. Riisit, nuudelit, makaronit, spagetit ynnä muut ovat vaihtuneet tummiin, soijajogurtti astunut kuvioihin ja proteiinia lisätty. Alkoholinkäyttöäkin olen vähentänyt.

Tavoitteena on siis taas aloittaa lihastreenin niiden kasvattaminen tavoitteena. Ensimmäiset "jälkeen-kuvat" otan joulukuussa, jos treeni sujuu hyvin ilman mutkia matkalla.

Huima kesäloma!

Kohta on loma lusittu ja maanantaina koittaa paluu arkeen. Näihin muutamiin viikkoihin on sisältynyt muun muassa hieno Musen keikka. Jopa mieheni, joka pitää kyseistä bändiä "ihan ok:na" nautti konsertissa, sillä siellä oli niin paljon visuaalista (Youtubesta löytyy videoita).

Melkein tuli tippa linssiin kun olin niin onnesta soikeana:)

Toinen hieno juttu oli tekemämme reissu Irlantiin, tuohon sateiseen vihreään maahan. Tutustuttiin ainakin viiteen eri linnaan, kolmeen linnakkeeseen ja Bru na Boinneen, joka on pyramideja merkittävämpi maailmanperintö. Eräänlaisia hautakumpuja, jotka rakennettiin noin 5000 vuotta sitten. Tai no tutkijat eivät ole täysin varmoja siitä, ovatko ne hautapaikkoja vai palvontapaikkoja. Hienoja ovat kuitenkin.

Siellä satoi todella paljon, kuten odottaa saattoi. Se ei kuitenkaan haitannut, vaan teki monesta nähtävyydestä entistä maagisemman.

Tässä siis lyhyt kooste kesälomastani. Loppukuusta jälleen normaalipostauksia.

PMS

Kesäloma on alkanut hyvin vaikka sää onkin ollut aika kolea. En ole antanut sen häiritä minua, sillä säällee ei voi yhtään mitään ja siitä valittaminen saa vain huonolle tuulelle. Kaikkea voi tehdä koleallakin säällä, lisää vaatteita vaan päälle.

Kaksi viimeistä päivää ei kuitenkaan ole mennyt kovin hyvin. Syy: PMS-oireet. V*tutus, turvotus, itsesääli ynnä muu kiva tungettuna pariin päivään. Not cool.

Se joka uskaltautuu näiden päivien aikana tulemaan minun eteeni sanomaan, että PMS-oireita ei ole olemassakaan, saa vähintäänkin tappavan katseen. "Se on pelkkä tekosyy käyttäytyä huonosti" luki jossakin tutkimuksessa. Niin varmasti, koska minähän nautin itsesäälissä rypemisestä ja pahasta mielestä, se on niin kivaa kun silloin saan kiukutella. So much fun.

No huomenna se on ohi kun kuukautiset alkavat. Olen lukenut vinkkejä oireilta välttymiseksi, esimerkiksi kahden ehkäisypillerilaatan putkeen syömisestä. Se ei kylläkään toiminut, sillä kroppa alkaa oireilla ihan samalla tavalla, mutta oireet pitkittyvät pillereiden syönnin jatkamisen myötä. Not cool.

Tässäpä pieni avautuminen naisten ihanista vaivoista. Nyt voin taas palata sohvan nurkkaan ahmimaan karkkia (jota en tavallisesti paljon syö) ja säälimään itseäni. Saatanpa siinä välissä tuntea itseni rumaksikin.

Kesäflunssa

Nyt on voimat kertakaikkiaan loppu. Syy: kesäflunssa. Alkoi parin päivän lievällä kuumeella, joka meni ohi. Parin päivän jälkeen ääni alkoi lähteä, nenä vuotamaan, yskäkin siinä tuli. Puuh! Minähän en kesällä sairastele, mistä nyt tuulee?

Tänään heräsin vasta puoli kahdelta (PÄIVÄLLÄ). Yöllä en paljon nukkunut ja voimat on kadonnut jonnekin.

Ensi viikolla ajattelin mennä uudelle salille, mutta saa nähdä missä kunnossa olen. Pitää muistaa ajatella positiivisesti, ainakin sairastuin ennen lomaa. Viime kesänä, uskokaa tai älkää, sairastuin vesirokkoon loman ensimmäisenä päivänä. Ai keneltä sain tartunnan? No kolmekymppiseltä mieheltäni, joka myöskään ei ollut sairastanut vesirokkoa lapsena.

Yritän kurkkuni vuoksi olla puhumatta, eikä tehtävä ole helppo. Nauraminenkin on vaikeaa, koska en saa vedettyä ilmaa keuhkoihin samalla kun nauran, joten naama peruslukemille ja turpa kiinni.

Toivottavasti pääsen pian terveiden kirjoille, tämä ei ole kestänyt kovin montaa päivää, mutta olo on suoraan sanottuna p*ska.

Im back!

Tulipahan taukoa bloggailusta. Runsaat kaksi viikkoa reissussa, jonka jälkeinen viikko meni sitten raatona (väsy) ja sitten on ollut kaikenlaista hommaa, mutta nyt olen taas kirjoitusvireessä:)

Mahtava reissu on takana ja suosittelen vaihtelusta pitäville automatkaa Amerikassa. Auton vuokraaminen ei ole kovin kallista ja bensa Suomen hintoihin verrattuna edullista. Ajelimme siis alueella; Kalifornia, Nevada, Arizona. Lensimme Los Angelesiin, josta lähdimme ajamaan San Franciscoa kohti, yöpyen parissa pienessä paikassa (esim. Monterey).

Sieltä sitten Yosemiten kautta Las Vegasiin ja Las Vegasista San Diegoon, josta takaisin Losiin. Yövyimme usealla eri paikkakunnalla ja voin sanoa, että tuntui kuin olisi useassa maassa käynyt. Maisemat vaihtelivat niin paljon; palmupuista mäntyihin, aavikoista biitsialueisiin ja niin edelleen.

Amerikkalaiset ovat todella mukavia ja auttavat mielellän. Ei tarvitse kuin vilkaista karttaa, niin kysytään tarvitsemmeko apua/opastusta. Sitten kun mentiin alle tuhannen asukkaan pikkupaikkoihin, olivat ihmiset "sulkeutuneempia".

Lääkkeet (Copaxone) jätin reissun ajaksi kotiin, sillä missäpä olisin säilyttänyt ne niin, etteivät ne kuumene liikaa? Ja kyllähän se oli ihanaa pitää pieni tauko itsensä piikittämisestä. En kuitenkaan kärsinyt pahemmin mistään oireista, paitsi väsymyksestä jos oli liian kuuma (esim. 40 astetta, kuten Nevadassa). Muuten meni siltäkin kannalta hyvin! Yllätyin miten paljon jaksoin kaikkea, käveltiin kuitenkin todella paljon aina yhden päivän aikana. Voisikohan lisääntyneellä liikunnan määrällä olla jotain tekemistä asian kanssa:)

Reissulta kotiuduttua sitten iski aikamoinen väsymys, jalat väsyivät jopa seisomisesta. Se meni sitten viikon jälkeen ohi, ja nyt ollaankin jo paljon pirteämpiä.

Tässä muutama kuva matkan varrelta!

Suklaata, suklaata!

Vappuherkkuja menin lupaamaan ja tässä yksi ohje (ei oma) herkulliseen suklaa "kladdkaka-kakkuun", eli vissiin mutakakku suomeksi. No, herkullinen se kuitenkin on!
Kyseinen resepti on kaverilta saatu (hän löysi netistä), jota hän oli sitten hieman muokannut:

Ainekset:
300 g voita
4 dl sokeria
4 kananmunaa
6 rkl kaakaojauhetta
4 tl vaniljasokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
Reilut puoli levyä suklaata

Laita uuni 175 asteeseen.

Sulata ensin voi. Vispaa sokeri ja kananmunat hieman kuohkeaksi jonka jälkeen lisäät loput aineksista.

Kaada seos irtopohjavuokaan jonka pohjalle olet laittanut leivinpaperin. Pilko suklaa (yksi pala noin kuuteen osaan) ja kaada taikinan päälle vuokaan. Paista uunissa 40 minuuttia.

Tarjoile kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.

Teiniromantiikkaa

Kirjat. Ne vievät väliaikaisesti toiseen maailmaan ja vain mielikuvitus on rajana. Tällä hetkellä luen Maggie Stiefvaterin Väristys-sarjaa (eka luettu). Melkein nolottaa sanoa, että pidin kirjasta - paljon. Nuorta Gracea kiehtovat lähimetsän sudet, etenkin yksi - se joka pelasti hänet muiden susien kynsistä kun hän oli nuorempi. Käykin ilmi, että susi onkin oikeasti ihminen - Sam - joka suden pureman jälkeen muuttuu aina talvella sudeksi. Nuorta rakkauta, ah niin kliseistä, mutta jostain syystä jäin koukkuun ja tilasin loput kirjoista.

Varmasti joku sanoisi kirjojen muistuttavan Twilightia, mutta minä en niitä ole lukenut, joten ei haittaa. Twilightia en ole jättänyt lukematta sen vuoksi, että ne olisivat "teinikirjoja", vaan koska ne eivät sovi minun kuvaani vampyyreistä. Auringon valossa ne eivät tuhoudu, vaan.... kimaltelevat? Dafuq? :D Onnekis makuja on monenlaisia ja minun "vampyyrimakuni" on Anne Ricen hahmot.

En ole tätä kevättä ennen lukenut pitkään aikaan, mutta nyt innostuin tilaamaan vaikka ja mitä kirjoja, erityisesti englanninkielisiä - se tekee hyvää kielitaidolle, kun ei muuten arjessa sitä englantia väännä.

Maitohappoa vaikka muille jakaa

Mitä muuta minulle kuuluu, aika hyvää. Salilla jaksan hyvin, joka on mukavaa, mutta juoksu ei ole vielä lähtenyt sujumaan. Enkä tiedä miksi. Tuntuu todella tuskaiselta ja jalat menevät hetkessä maitohapoille. Johtuisiko ms-taudista?

Tällä hetkellä varttimaraton tuntuu kaukaiselta toiveelta, mutta yritys on kova. Kokeilen lyhyempiä spurtteja ja yritän pidentää niitä. Onhan tässä vielä aikaa. Lisäksi otan lenkkitossut myös Jenkkireissulle mukaan. Varmasti mukavaa juosta erilaisissa maisemissa.

Siitä puheen ollen, nyt se on alkanut vähän jänskättää. Odotan innolla, että pääsen tutustumaan erilaiseen kulttuuriin ja ruokaan - ehkä saan vinkkejä kokkailuun! Eniten odotan - ruoan suhteen - jotain kunnon "steak-ateriaa". Sellainen oikein "terveellinen" ihraisilla lisukkeilla, nam!:)

Lämpökään ei ole ongelma, koska sää siellä on silloin on kuin Suomessa kesällä. Eli juuri soppeli.

Uskaltaisinko tässä vaiheessa luvata reseptin jollekin vappuherkulle, voisin vaikka lisätä tacopiirakkaohjeen, joka on niiiiin herkullinen. Sitä siis luvassa myöhemmin. Kuullaan!

Kertokaa ihmeessä myös teidän vappuherkuista (joo onhan sinne aikaa vielä) ja perinteistä!

Pirteyttä mukaan!

Tuntuu siltä kuin olisin liikunnan myötä piristynyt (tainnut mainita jo ennenkin) ja uskon, että ruokavaliollakin on ollut merkitys. Tämän  hetkinen ruokavalio on yhä kaukana optimaalisesta, mutta sinne päin ollaan menossa. Punaisen lihan syöntiä pitäisi vähentää, mutta kun se on niiiiiiin hyvää! Kuvitelkaa lautaselle iso herkullinen naudanlihapihvi lohkoperunoiden ja punaviinikastikkeen kera. Niinpä, herkkua! Jos yrittäisin vähentää niin että söisin sitä vain kerran viikossa.

Sitten kala; sitä pitäisi syödä enemmän, mutta mistä sen tietää mitä uskaltaa syödä. Esimerkiksi punainen lohi, se on usein kasvatettua ja kuulemani mukaan niille syötetään antibiootteja sairauksilta välttymiseksi. Eli pitikö se lähteä itse kalastamaan vai mitä tässä söisi? Taitaa olla niin, että ihan sama mitä suuhunsa tukkii niin siinä on jotain epäterveellistä.

Mistä teidän ruokavalionne koostuu? Oletteko löytäneet jotain joka vähentää fatiikkia?

Uutta ilmettä

Haen yhä edelleen sitä oman näköistä blogimallia. Ehkä se olisi jotain tähän tyyliin, vielä kun oppisin laittamaan kuvia sillee hienosti. Olen yrittänyt vaikka miten päin, mutta ei mene niin kuin haluaisin. Tekniikka...

Kirppislöytöjä

Kävin kirpputorilla, jonne ihmiset saavat lahjoittaa tavaroita joita eivät enää tarvitse. Päätin etsiä joitakin kivoja astioita tai kupposia koristamaan keittiön hyllyä. Mukaan tarttui setti kahvimukeja ja maitokannu kahdeksalla eurolla sekä joitakin pieniä kippoja. Nämä kipot oli annettu jollekin lahjaksi 1930-luvulla (Pohjassa teksti "Ystävälleni" ja vuosiluku)

Tuli yhtäkkiä hinku alkaa kerätä kaikkea vanhaa. Onko se vanhuuden merkki? Sanotaan, että se on "aikuisuuden" merrki. That I can live with:)

Vanhoissa tavaroissa on historiaa, toisin kuin uusissa, moderneissa esineissä. Lisäksi ne ovat erilaisia ja usein värikkäitä. Eipä ole joka kodissa samanlaista astiastoa.

 Nyt häätyy jatkaa niin sanottua kevätsiivousta (todella hyvä yhdistelmä ostaa uutta kamaa samalla kun yrittää heittää kaikkea turhaa menemään:)). Juoksuharjoittelun ja spinningin lisäksi aion ensi viikon aikana ottaa mukaan kuntosalitreenin. Aloitan taas nollasta, eli käännyn salin ammattilaisten puoleen, jotka saavat tehdä minulle ohjelman. Sitten kehonkoostumusmittaus, jonka teen uudestaan vuoden treenin jälkeen.

Treeniblogi?

Tulikohan tästä nyt treeniblogi? Olen lievästi sanottuna innostunut! Juoksukunto on tällä hetkellä huono, mutta eiköhän se tässä kevään aikana parane. Ensi viikolla otan spinningin ja lenkkeilyn lisäksi kuntosalitreenin mukaan. Sitä rakastan eniten, mutta on varmasti vaikeaa "aloittaa alusta". Ei mitään toivoa, että voisin aloittaa samoilla painoilla kuin silloin kun treenasin aktiivisesti.

Katsotaan aluksi miten menee ja sen perusteella teen itselleni tavoitteen. Esimerkiksi kuinka paljon pitää vuoden loppuun mennessä jaksaa nostaa penkistä.

Tällä viikolla kävin spinningtunnilla (tappoteholla eli olin melkein oksentaa sen jälkeen) ja tänään juoksemassa pikkasen päälle puoli kilsaa jonka jälkeen kävelyllä jäällä, eli sellainen kevyt sunnuntailenkki.

  

 

Luin juuri Avain-lehdestä jutun (en kovin tarkkaa) uusista tablettimuotoisista lääkkeistä, joiden teho ei ole yhtä hyvä kuin esimerkiksi Gilenyan, mutta sehän tarkoittaa sitä että minulla voi siinä vaiheessa kun ne markkinoille tulevat olla mahdollisuus alkaa käyttää tabletteja pistolääkityksen sijaan. Käsittääkseni Gilenyaa annetaan vasta kun Tysabri on jo kokeiltu. Minä en Tysabria tarvitse koska sairauteni ei ole kovin agressiivinen, joten ehkä nämä "tehottomammat" tabletit ovat vaihtoehtoja pistolääkityksen sijaan? Meneppä ja sano, pitää kysyä neurologilta seuraavan kerran kun on aika.

Oletteko te kuulleet näistä uusista tablettimuotoisista lääkkeistä?

Kevätkö se tuli?

Aurinko paistaa niin kauniisti, mutta sää on kylmä! Ensi viikolla aloitan juoksutreenit, kesällä pinkasen taas varttimaratonin (10 km ja risat). Tää urheiluhan lähti mulla hyvin käyntiin. Kuukauden ajan olen säännöllisesti käynyt spinningtunneilla. Seuraavaksi lisään siis juoksun ja pikkuhiljaa salitreenin. Kyllä minusta vielä kampe tulee:)

Urheilun lisäksi aikaa menee matkan suunnitteluun. Lennot on jo varattu Amerikkaan. Jänskättää jo valmiiksi vaikka vasta myöhemmin keväällä lähdetään.

Minulla jäi häiritsemään tällä viikolla esillä ollut "kakkajuttu", eli ylioppilaslehden toimittajat kirjoittivat jutun housuun kakkaamisesta bussissa. Toivon koko ajan, että he kirjoittivat sen vitsillä eivätkä oikeasti tehneet sitä. Mutta bussiyhtiön mukaan penkeistä "löytyi hajua". Mitä helv...?! Miksi? Mikä hyöty? Keskustelun herättäminen? Mitä keskustelua, sitäkö että kaikki ihmettelevät että "mitä helv..."?

Iltasanomien päätoimittajalla oli asiaan järkevä kommentti: kakkaamallakin voi tehdä hyvää journalismia. He olisivat vaikka voineet lojua viikon vanhainkodissa muiden armoilla. Sellaisella jutulla olisi sentään ollut jotain yhteiskunnallista merkitystä. Mutta ei. Kakataan housuun "just because".

Pliiis, anna sen olla vitsi... pliis..

Liikkumisen iloa

Voin sanoa, että olen turhaan pelännyt liikkumista. Kyllä, se ei aivan samanlaista ole kuin ennen; entä sitten? Spinningissä on tullut käytyä pari kertaa ja crosstrainerilla olen harjoitellut kotona. Kävelylläkin olen käynyt. Käyn nyt säännöllisesti ryhmäliikunnassa koska ostin kortin paikalliselle salille. Eli taidan tarvita jonkin (salikortti ym joka maksaa) pakottamaan liikkeelle.

Ryhmäliikuntaa onneksi on olemassa eri tasoisille jumppaajille; on bodybalancea tasapainoa parantaville, bodypumpia itseään haastaville ja zumbaa hauskanpitäjille. Täytyy vain uskaltaa kokeilla. Tuntuu omituiselta kirjoittaa "täytyy uskaltaa kokeilla" sillä ennen kokeilin kaikkea ilman mitään ongelmia. Liikkumaan? Tottakai! :)

Asetin itselleni tavoitteen ensi kesäksi; haluan taas jaksaa juosta 4-5 km (putkeen:)).

Muuta elämässäni: tällä hetkellä suunnitteilla on kahden viikon matka toukokuussa. Minne? Ehkä Yhdysvaltoihin, Kroatiaan tai muualle. Häämatkalle siis ollaan menossa, vaikka naimisiin mentiin 1,5 vuotta sitten:D Parempi myöhään kuin ei koskaan.

Muita MS-blogeja

Oma tunnustukseni alle 200 lukijan blogeille. Toivottavasti sinäkin jaat blogeja, joiden toivot saavan lisää huomiota. Ei tullut aivan viittä blogia. Toki laitan lisää jos kompastun mielenkiintoiseen blogiin.

Annan tunnustuksen seuraaville blogeille:
http://sinnocencedreams.blogspot.fi/
http://itmakesyouevenstronger-erika.blogspot.fi/
http://hopeareunalla.blogspot.fi/

Kuntoilu alkoi tällä viikolla raskaalla keskivartalotreenillä paikallisen salin ryhmäliikuntatunnilla. Kehtasin! Levähtäähän siinä piti "muutaman" kerran ja seuraavana päivänä jalat ja kädetkin uupuneita. Mutta ei paha! Tuskasta se oli, mutta aion jatkaa. Kyllä ne lihakset siitä taas vahvistuvat, eivät välttämättä ihan samalle tasolle kuin ennen, mutta parempi sekin kuin ei mitään! Tänään veivaan crosstrainerilla 15-30 minuuttia.

Lupauksia, lupauksia

En aikonut tehdä mitään uuden vuoden lupauksia, sillä minulla on yleensä tavoitteita. Eipähän tarvitse tuntea huonoa omatuntoa, jos en saavuta niitä, enhän luvannut mitään ;)

Jos nyt kuitenkin jotain yrittäisi luvata ja pitää. Number one: kuntoilu. Niin kuin aiemmista postauksista voi jo todeta, niin minun kuntoprojektini meni päin... kuusikkoa. Pelko jaksamisesta on ollut esteenä, enkä ole halunnut lähteä vielä esimerkiksi salille. Nyt mieheni on hankkinut meille crosstrainerin, joten ei tarvitse lähteä salille "nolaamaan itseään". Vaikka sinne haluaisinkin. Olinhan vielä sairastumisen alkuvuosina aktiivinen salihiiri ;) Lupaan siis pyrkiä nostamaan kuntoni sille tasolle, että voisin mennä nostelemaan puntteja myös muiden nähden.

Number two: Valokuvakirja. Ne ovat hienoja muistoja ja haluan tehdä vuosikirjan tästä vuodesta. Eli kameran tulee olla aina mukana. Otan kuvia kaikesta ja kaikista.

Siinäpä ne. Muuta en lupaa. Muuten iskee ressi ;)

Tässä kuva lipastosta jonka maalasin uudelleen.