Kävin kirpputorilla, jonne ihmiset saavat lahjoittaa tavaroita joita eivät enää tarvitse. Päätin etsiä joitakin kivoja astioita tai kupposia koristamaan keittiön hyllyä. Mukaan tarttui setti kahvimukeja ja maitokannu kahdeksalla eurolla sekä joitakin pieniä kippoja. Nämä kipot oli annettu jollekin lahjaksi 1930-luvulla (Pohjassa teksti "Ystävälleni" ja vuosiluku)
Tuli yhtäkkiä hinku alkaa kerätä kaikkea vanhaa. Onko se vanhuuden merkki? Sanotaan, että se on "aikuisuuden" merrki. That I can live with:)
Vanhoissa tavaroissa on historiaa, toisin kuin uusissa, moderneissa esineissä. Lisäksi ne ovat erilaisia ja usein värikkäitä. Eipä ole joka kodissa samanlaista astiastoa.
Nyt häätyy jatkaa niin sanottua kevätsiivousta (todella hyvä yhdistelmä ostaa uutta kamaa samalla kun yrittää heittää kaikkea turhaa menemään:)). Juoksuharjoittelun ja spinningin lisäksi aion ensi viikon aikana ottaa mukaan kuntosalitreenin. Aloitan taas nollasta, eli käännyn salin ammattilaisten puoleen, jotka saavat tehdä minulle ohjelman. Sitten kehonkoostumusmittaus, jonka teen uudestaan vuoden treenin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti