Näinhän se tekee joka ikinen vuosi, mutta pitipä kuitenkin ilmoittaa, vaikka takatalvelta onkin vähän vaikuttanut.
Kevät tarkoittaa mulla aina paikkojen organisointia ja turhasta roinasta luopumista. Siihen ei kyllä intoa löydy, mutta tuntuu kuin olisi pakko, muuten paikat tursuaa tavaroita. Tossa kävinkin veskin meikkikaappia läpi ja roskiin meni puoli pussillista kynsilakkoja, roskia, vanhoja pensseleitä ynnä muuta kivaa.
Tänään olisi aika ottaa "jälkeen"-kuvat vuosi sitten alkaneen treenin kunniaksi. Varsinaista punttisalitreeniä takana on vain puoli vuotta, mutta sitä ennen tuli spinningiä harrastettua. Paino on noussut hieman, ilman että vaatteet kiristävät eli ehkä siellä jotain muutosta on tullut.
Ruokavalio on pysynyt puhtaana, mutta treenikertojen lisääntyessä viiteen kertaan viikossa on hiilihydraattien määrää lisätty - joka puolestaan on aiheuttanut ilmavaivoja. Siitä on hauskuus kaukana kun salilla pääsee kunnon paukku nahkapenkkiä vasten. Onneksi osaan nauraa itselleni - tilanteen jälkeen. Dimetikonia ja munkkitippoja olen tässä pari päivää vedellyt ja tuntuu kuin auttaisivat.
MS-tautini on pysynyt rauhallisena, eikä oireita oikein ole muutamaa jäännösoiretta lukuunottamatta. Olen niitä onnekkaita, joilla tämä sairaus ei näytä olevan kovin agressiivinen. Copaxonen pistämistä jatkan kun ei ne "lievemmät" tablettilääkkeet ole vielä kuulemma saaneet jalansijaa Suomen markkinoilla.
Odottavan aika on pitkä, ei voi mittään.
