Vappuna on mukava viettää aikaa läheisten ihmisten kanssa ja juhlistaa kevään saapumista. Simä on tärkeä osa tätä juhlaa. Toinen on tietenkin grilliherkut. Minun lempiherkkujeni joukkoon kuuluu grillattu naudanlihapihvi ja hampurilaiset pekonilla.
Ihanaa istua parvekkeella/terassilla/takapihalla ja vain nauttia auringosta ja grillistä höyryävästä tuoksusta (joskus savusta, minun kohdallani).
Pienet naposteltavat täydentävät herkutteluhetken. Hitusen tuliset tortillapalat ovat täydellisiä tähän tarkoitukseen.
Ohje:
4-5 tortillaleipää
Purkillinen ranskankermaa
1 tl sambal oelek
1 dl juustoraastetta
100 grammaa kinkkusiivuja
Leikkaa kinkkusiivut ohuiksi viipaleiksi. Sekoita viipaleet ranskankermaan. Nakkaa sekaan sambal oelek ja juustoraaste.
Laita uuni 125 asteeseen.
Levitä sekoitus tortillaleipien päälle ja kääri rullalle. Laita uuniin 5-7 minuutiksi.
Ota ulos uunista ja siivuta sopivan kokoisiksi suupaloiksi.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Ruista ranteeseen
Liikunta ei yksinään riitä. On myös syötävä oikein. Tämän hetkinen ruokavalioni sisältää kotiruokaa, eli enimäkseen lihaa, perunaa ja riisiä. Tykkään kokkailla pihvejä kermaisilla kastikkeilla, myös kana kuuluu lemppareihin.
Sitä ajattelee syövänsä jokseenkin monipuolisesti, mutta kun sitä alkaa kunnolla tarkkailemaan, huomaa että eipä se niin olekaan. Ruokavaliosta puuttuu vihannekset melkein kokonaan. Kalaa rakastan, mutta en syö sitä niin useasti kuin pitäisi (voi osittain johtua siitä että mieheni ei pidä kalasta:)).
Miksi se salaattii puuttuu lähes joka aterialta? Laiskuuden takiako? Ruoanlaitto vaatii oman energiansa ja on ilmeisesti liian raskasta pilkkoa muutama vihannespala sekaan. Sitä siis lisää... ja kalaa.
Vatsa on jonkun aikaa oikutellut, varsinkin silloin kun syön itseni ähkyyn. Se on suoraa tietä vessaan istumaan. Olen siis alkanut syömään pienempiä annoksia, eli että jää sellainen tunne että olisi voinut syödä vähän lisää. Tässä pitää olla tarkkana (kuin porkkana, ehee) sillä saatan laihtua, eikä se minun kokoiselle ihmiselle mikään hyvä juttu ole. 50+ kilosta kun ottaa pois muutaman kilon, niin housut tippuu jalasta.
Lisäksi jotkut taitavat kuvitella minun olevan syömishäiriöinen, vaikka rakastan ruokaa! Nämä henkilöt kylläkin itse valittavat, että "kun pitäisi lopettaa herkuttelu ja laihduttaa". Tämän takia aloin syömään enemmän kerralla, ettei tule kommentteja siitä kun en syö koko ruokavuorta lautaseltani. Nyt se ei vaan onnistu, kun menee ihan plörinäksi... Mutta siinäpä luulkoon mitä haluavat, itsepähän tiedän asian laidan.
Mikä muuten antaa oikeuden kommentoida toisen vartaloa tai syömisiä? Ymmärtäisin jos olisin luuviulu, mutta kun tuota pituuttakaan ei ole kovin paljon. Eikö ajatella, että myös kommentit laihuudesta voivat satuttaa?
Naisen vartalo tuntuu olevan jatkuvan arvostelun kohde. Milloin on lihava, milloin liian laiha. Nyt jumalauta! Jos itse pitää vartalostaan niin eikö se riitä? Ymmärrettävää jos ihmiset huolestuvat kun kyse on vajaat 40 kiloa tai yli 200 kiloa painavista ihmisistä. Se ei ole terveydelle hyväksi. Mutta esimerkiksi hitusen pömpöttävä maha... ette uskokaan kuinka monta kertaa itse olen saanut kuulla "humoristisia" kommentteja kun maha pömpöttää. Enkä todellakaan ole lihava, kuten jo aiemmin kävi ilmi. Se on vissiin ok, jos ei ole täydellinen photoshopilla muokattu mallin vartalo...
Takaisin siihen ruokaan:)
Plörinän lisäksi myös ummetus vaivaa silloin tällöin. Se kieltämättä on aika kamala tunne kun ei muutamaan päivään mitään tule ulos.
Mitä näille ongelmille tekee, muuta kuin pienentää annoksia? Jogurttia ja kukkakaalta poskeen, luki jossain. Toisessa paikassa neuvottiin jättämään viljatuotteet. Luumuja, banaania? Ja minkälainen ruokavalio sopii ihmiselle, jolla on ms-tauti? Netin ihmeellinen maailma on ohjeita ja neuvoja täynnä, mutta mitä niistä tulisi kuunnella. Apuva!
Tämän viikon liikkuminen: Alkuviikosta stepperillä noin vartti. Sunnuntaina lisää: tavoitteena puoli tuntia.
Sitä ajattelee syövänsä jokseenkin monipuolisesti, mutta kun sitä alkaa kunnolla tarkkailemaan, huomaa että eipä se niin olekaan. Ruokavaliosta puuttuu vihannekset melkein kokonaan. Kalaa rakastan, mutta en syö sitä niin useasti kuin pitäisi (voi osittain johtua siitä että mieheni ei pidä kalasta:)).
Miksi se salaattii puuttuu lähes joka aterialta? Laiskuuden takiako? Ruoanlaitto vaatii oman energiansa ja on ilmeisesti liian raskasta pilkkoa muutama vihannespala sekaan. Sitä siis lisää... ja kalaa.
P*askapuhetta
Vatsa on jonkun aikaa oikutellut, varsinkin silloin kun syön itseni ähkyyn. Se on suoraa tietä vessaan istumaan. Olen siis alkanut syömään pienempiä annoksia, eli että jää sellainen tunne että olisi voinut syödä vähän lisää. Tässä pitää olla tarkkana (kuin porkkana, ehee) sillä saatan laihtua, eikä se minun kokoiselle ihmiselle mikään hyvä juttu ole. 50+ kilosta kun ottaa pois muutaman kilon, niin housut tippuu jalasta.
Lisäksi jotkut taitavat kuvitella minun olevan syömishäiriöinen, vaikka rakastan ruokaa! Nämä henkilöt kylläkin itse valittavat, että "kun pitäisi lopettaa herkuttelu ja laihduttaa". Tämän takia aloin syömään enemmän kerralla, ettei tule kommentteja siitä kun en syö koko ruokavuorta lautaseltani. Nyt se ei vaan onnistu, kun menee ihan plörinäksi... Mutta siinäpä luulkoon mitä haluavat, itsepähän tiedän asian laidan.
Mikä muuten antaa oikeuden kommentoida toisen vartaloa tai syömisiä? Ymmärtäisin jos olisin luuviulu, mutta kun tuota pituuttakaan ei ole kovin paljon. Eikö ajatella, että myös kommentit laihuudesta voivat satuttaa?
Naisen vartalo tuntuu olevan jatkuvan arvostelun kohde. Milloin on lihava, milloin liian laiha. Nyt jumalauta! Jos itse pitää vartalostaan niin eikö se riitä? Ymmärrettävää jos ihmiset huolestuvat kun kyse on vajaat 40 kiloa tai yli 200 kiloa painavista ihmisistä. Se ei ole terveydelle hyväksi. Mutta esimerkiksi hitusen pömpöttävä maha... ette uskokaan kuinka monta kertaa itse olen saanut kuulla "humoristisia" kommentteja kun maha pömpöttää. Enkä todellakaan ole lihava, kuten jo aiemmin kävi ilmi. Se on vissiin ok, jos ei ole täydellinen photoshopilla muokattu mallin vartalo...
Takaisin siihen ruokaan:)
Plörinän lisäksi myös ummetus vaivaa silloin tällöin. Se kieltämättä on aika kamala tunne kun ei muutamaan päivään mitään tule ulos.
Mitä näille ongelmille tekee, muuta kuin pienentää annoksia? Jogurttia ja kukkakaalta poskeen, luki jossain. Toisessa paikassa neuvottiin jättämään viljatuotteet. Luumuja, banaania? Ja minkälainen ruokavalio sopii ihmiselle, jolla on ms-tauti? Netin ihmeellinen maailma on ohjeita ja neuvoja täynnä, mutta mitä niistä tulisi kuunnella. Apuva!
Tämän viikon liikkuminen: Alkuviikosta stepperillä noin vartti. Sunnuntaina lisää: tavoitteena puoli tuntia.
lauantai 14. huhtikuuta 2012
Askel kerrallaan
On tunnettu tosiasia, että joskus itsensä potkiminen liikkeelle on vaikeaa. Vielä vaikeampaa se on silloin kun oma keho estelee. Voimaton olo koko kehossa ei ole se paras mahdollinen motivoija. Miten tässä sitten pitäisi toimia? Laiskuuden iskiessä sentään tietää, että kun ottaa itseään niskasta kiinni, on se lopuksi sen arvoista. Minä taas en tätä tiedä. Tottahan toki liikunta tekee hyvää niin terveille kuin sairaillekin, mutta mitä sitten jos se vie voimat jopa seuraavalta päivältä? Töissäkin pitäisi jaksaa.
Jostain lehdestä luin, että säännöllinen treeni piristää MS-tautia sairastavia. Ymmärrän itsekin, etten voi aloittaa täydellä teholla. Se tässä onkin turhauttavaa. Ennen aktiivisesti punttitreeniä ynnä muuta harjoitelleena on vaikea hyväksyä se, ettei enää pystyisikään samalla tavalla treenaamaan.
Ei vaikuta jäädä murhetimaan sellaista jolle ei tällä hetkellä voi yhtään mitään, vaan on mentävä eteenpäin. Tämän viikon reenimäärä on suoraan sanottuna ollut olematon. Tänään kävin kävelyllä, kun oli hyvä sää. Aiemmin viikolla on ollut lumisadetta ja loskaa joka puolella ja jostain syystä kotona stepperillä vääntäminen ei ole niin motivoivaa. Voisiko johtua siitä, että näkee ympärillään kaikkea muuta mitä pitäisi tehdä?
Haluaisin niin puskea itseni äärirajoille, mutta en uskalla. Työ on minulle tärkeä ja haluan jaksaa siellä. En voi riskeerata, että olisin muutaman päivän rättiväsynyt rankan treenin jälkeen.
Kohtahan se nähdään, alanko jaksamaan enemmän ja piristymään treenin myötä. Hiljaa hyvä tulee. Ensi viikkoon!
Jostain lehdestä luin, että säännöllinen treeni piristää MS-tautia sairastavia. Ymmärrän itsekin, etten voi aloittaa täydellä teholla. Se tässä onkin turhauttavaa. Ennen aktiivisesti punttitreeniä ynnä muuta harjoitelleena on vaikea hyväksyä se, ettei enää pystyisikään samalla tavalla treenaamaan.
Eteenpäin sanoi...
Ei vaikuta jäädä murhetimaan sellaista jolle ei tällä hetkellä voi yhtään mitään, vaan on mentävä eteenpäin. Tämän viikon reenimäärä on suoraan sanottuna ollut olematon. Tänään kävin kävelyllä, kun oli hyvä sää. Aiemmin viikolla on ollut lumisadetta ja loskaa joka puolella ja jostain syystä kotona stepperillä vääntäminen ei ole niin motivoivaa. Voisiko johtua siitä, että näkee ympärillään kaikkea muuta mitä pitäisi tehdä?
Haluaisin niin puskea itseni äärirajoille, mutta en uskalla. Työ on minulle tärkeä ja haluan jaksaa siellä. En voi riskeerata, että olisin muutaman päivän rättiväsynyt rankan treenin jälkeen.
Kohtahan se nähdään, alanko jaksamaan enemmän ja piristymään treenin myötä. Hiljaa hyvä tulee. Ensi viikkoon!
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
MS-potilas rantakuntoon!
Siinä se loma meni, ei ihan niin rauhallisissa merkeissä kuin olin ajatellut. Aikamoista actionia ja vaeltamista. Laivalla ei paljon biletyttänyt kun makasin sängyn pohjalla "hitusen" rasittuneena päivän kestäneen kävelylenkin jälkeen.
Niin se vain on, että aivan yhtä paljon ei liikkua jaksa kuin ennen. Tokihan tässä on pitkä tauko ollut, kun en väsymyksestä johtuen ole jaksanut käydä salilla tai juoksulenkeillä.
Tarkoituksena on kuitenkin aloittaa jälleen liikuntaharrastus. Betaferonista Copaxoneen vaihtamisen jälkeen tunnen olevani pirteämpi. Piristyslääkkeitäkään en käytä yhtä useasti kuin Betaa pistäessäni.
Syksyllä 2009 jaksoin vielä normaalisti liikkua. Kuvioissa oli muun muassa spinning- ja bodypump-tunteja. Nyt pelottaa, että jaksanko enää. Todennäköisesti en, koska en ole liikkunut pitkään aikaan, mutta se ei olekaan se suurin pelko, vaan miten voin liikkumisen jälkeen. Kuten ensimmäisessä julkaisussani kerroin, jalat menivät pariksi päiväksi voimattomiksi kun siivosin komeron (joka edellytti kyykkimistä ja nostelua).
Tämän selvittääkseni minun tulee etsiä niitä omia rajojani. Aloittamalla pienestä määrästä ja kokeilemalla eri lajeja. Jumppatunneille en mene vahingossakaan ennen kuin aerobinen kuntoni kohenee, se kun luonnostaan heikkenee sohvaperunoilla, eikä vain sairauden takia:)
Seuraavat lajit löytyvät kokeilulistaltani:
Lenkkeily (kävelyä ja ehkä hieman juoksuakin, jos jaksaa)
Uinti (heti kun ostan uimapuvun)
Kuntosali
Kirjaan tänne viikottain kehittymistäni ja tuntemuksia lyhyellä ja pitkällä jaksolla. Kuka tietää, vaikka pääsisin upeaan bikinikuntoon kesäksi;) Ehkä blogiin päivittäminen motivoi liikkumisessa.
Rajoja etsimässä
Niin se vain on, että aivan yhtä paljon ei liikkua jaksa kuin ennen. Tokihan tässä on pitkä tauko ollut, kun en väsymyksestä johtuen ole jaksanut käydä salilla tai juoksulenkeillä.
Tarkoituksena on kuitenkin aloittaa jälleen liikuntaharrastus. Betaferonista Copaxoneen vaihtamisen jälkeen tunnen olevani pirteämpi. Piristyslääkkeitäkään en käytä yhtä useasti kuin Betaa pistäessäni.
Syksyllä 2009 jaksoin vielä normaalisti liikkua. Kuvioissa oli muun muassa spinning- ja bodypump-tunteja. Nyt pelottaa, että jaksanko enää. Todennäköisesti en, koska en ole liikkunut pitkään aikaan, mutta se ei olekaan se suurin pelko, vaan miten voin liikkumisen jälkeen. Kuten ensimmäisessä julkaisussani kerroin, jalat menivät pariksi päiväksi voimattomiksi kun siivosin komeron (joka edellytti kyykkimistä ja nostelua).
Tämän selvittääkseni minun tulee etsiä niitä omia rajojani. Aloittamalla pienestä määrästä ja kokeilemalla eri lajeja. Jumppatunneille en mene vahingossakaan ennen kuin aerobinen kuntoni kohenee, se kun luonnostaan heikkenee sohvaperunoilla, eikä vain sairauden takia:)
Seuraavat lajit löytyvät kokeilulistaltani:
Lenkkeily (kävelyä ja ehkä hieman juoksuakin, jos jaksaa)
Uinti (heti kun ostan uimapuvun)
Kuntosali
Kirjaan tänne viikottain kehittymistäni ja tuntemuksia lyhyellä ja pitkällä jaksolla. Kuka tietää, vaikka pääsisin upeaan bikinikuntoon kesäksi;) Ehkä blogiin päivittäminen motivoi liikkumisessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)