Mitä suuhusi laitat

Ruokavalion muuttaminen ei ole helppoa. Siksi olen tyytyväinen, että saliohjaaja auttoi minua laatimaan minulle sopivan ruokavalion. Aiemmin minulla oli tapana napostella välipaloja, mutta siitä huolimatta energiaa ei ollut paljon. "Et tarvitse välipaloja jos syöt kunnolla", sanoi ohjaaja.

Ja tottahan se oli. Energiaa oli enemmän, eikä nälkä tullut. Mikä sitten muuttui? Nykyään syön niin sanotun hiilihydraattikäyrän mukaan eli aamulla ja päivällä se on suhteellisen tasainen (noin 60 gramma hiilareita per ateria) ja illalla hiilarit vedetään lähes nollaan. Auttaa kuulemma unenlaatuun ja täytyy myöntää, että ainakin nukahdan helpommin.

Hän neuvoi myös sopivat proteiinimäärät, jotka minun kohdalla ovat 15-20 grammaa  per annos. Nykyään syön siis neljän tunnin välein; aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala (sekä toinen iltapala jos tulee nälkä).

Ainoa hankaluuksia aiheuttava osa on tuo iltapala. Minä olen tottunut syömään leipää illalla, mutta sehän ei nyt onnistu. Ei ole helpoin asia keksiä hiilarittomia iltapaloja. Olen syönyt tonnikalaa avokadon kanssa ja toisinaan karppileipää (ei mikään paras leipä) kinkkuläjän kera. Olen myös vähentänyt maitotuotteiden syöntia, joka tietysti sulkee pois esimerkiksi raejuuston. Ideoilla saa heittää jos sellaisia löytyy :)

Alla kuva tämän päivän lounaasta. Potut kuivuivat hieman kun pidin niitä liian kauan mikrossa:)

Olen kokenut saavani enemmän energiaa ja voimaa treeneihin. Tällä viikolla jätin yhtenä päivänä päivällisen syömättä ennen salille lähtöä ja heikotus olikin sen mukainen. Lisäksi vatsan pömpötys on kadonnut puhtaammalla ruokavaliolla. En siis syö paljon sokeria. En myöskään vedä ruokaani kastikkeiden kera vaan: liha, riisi/peruna/makaroni ja vihannekset. Kuulostaa kuivalta, mutta ei se pahaa ole.

Tämän ei ole tarkoitus olla neuvo siitä, miten MS-potilaan tulisi syödä vaan kerron vain omista kokemuksistani. Tuo hiilareiden ja proteiinin tarve on yksilöllistä, jonka vuoksi en suosittele että joku alkaisi syömään "minun" hiilarikäyrän mukaan.

Raskas treeni ja MS

Tuli vastaan tällainen juttu, jossa kerrotaan punttitreenin vaikutuksista ms-tautiin. Kuuden kuukauden harjoittelun jälkeen parannuksia huomattiin kävelyn lisäksi muistissa ja fatiikkioireissa.

Itse voin allekirjoittaa tuon fatiikin vähentymisen raskaan treenin myötä. Copaxonen aloittamisen jälkeen fatiikki oli muutenkin vähäisempää ja jos rehellisiä ollaan, niin minun fatiikkini ei ole koskaan ollut pahinta sorttia.

Siitä huolimatta huomaan piristyneeni huomattavasti säännöllisen punttitreenin myötä. Piristystä alkoi ilmetä jos kerran viikossa tehtyjen spinningharjoitusten jälkeen.

Eli rohkeasti vaan harjoittelemaan omien edellytysten mukaisesti.

Yksi uusi juttu elämässäni on ruokavalion täysi muutos, jossa salin ohjaaja minua auttoi. Nykyään syön puhtaammin ja riittävästi hiilihydraatteja ja myös tämä on vaikuttanut jaksamiseen.

Syön niin sanotun hiilihydraattikäyrän mukaan eli lasken niiden määrää illalla, jonka tarkoituksena on muun muassa parantaa unen laatua.

Toinen vaikutus, piristymisen lisäksi, on litteämpi vatsa. En ole laihtunut, mutta aiempi pömppömaha on kadonnut sillä se olikin vain turvotusta eikä vatsan alueelle kerääntynyttä rasvaa.

Eilen vietin perjantai-iltaa salilla olkapäitä, hauiksia ja ojentajia treenatessa, ja voin todeta sen toimivan myös terapiana. Ainakin lievemmissä tapauksissa, kuten v*tutuksessa :)