Kaikki näistä ovat taudinkulkua hidastavia lääkkeitä, eli ei oireiden mukaisia tai parantavia. Tarkoituksena on vähentää pahenemisvaiheita ja lyhentää niiden kestoa. "Terve" MS-potilas voi ajatella, ettei tarvitse lääkkeitä. Itse aloitin lääkkeiden käytön oireiden ollessa vähäisiä, sillä niiden tarkoitus on, kuten aiemmin mainitsin, hidastaa sairauden etenemistä – ei parantaa oireita.
Aloitin kokeilemalla Betaferonia, eli interferonia. Piikkikammon takia halusin lääkkeen, jonka injektori olisi mahdollisimman hyvä. En missään nimessä aikonut pistää ilman injektoria. Aluksi sivuoireet olivat aika pahat: kamala vilu ja kuumetta. Oireet lievenivät parin kolmen kuukauden käytön jälkeen, mutta eivät kadonneet kokonaan. Kolmen vuoden ajan pistelin lääkettä kunnes alkoi kyllästyttää. Seuraavana päivänä olo oli usein hieman kipeä ja väsynyt. Monella sivuoireet katoavat, mutta minulle kyseinen lääke ei tainnut sopia. Kaikki on niin yksilöllistä.
Piristystä
Pyysin neurologilta saada kokeilla muuta lääkitystä ja päädyimme Copaxoneen.Valinta oli onnistunut sillä sivuoireita ei näkynyt eikä kuulunut, paria heti piston jälkeen tullutta oiretta lukuunottamatta. Näitä olivat hetkellinen hengenahdistus ja yksi kerta kun pamahdin tulipunaiseksi, kasvoja kuumotti ja tunsin oloni hengästyneeksi. Molemmat kestivät muutaman minuutin, eli mielestäni parempi vaihtoehto kuin koko seuraavan päivän kestävä väsymys.
Lisäksi olen pirteämpi. Aiemmin tarvitsin kaksi Ephedrineä työpäivän aikana, nyt riittää yksi. Se, miten lääkkeisiin reagoi, on niin yksilöllistä. Kannattaa keskustella neurologinsa kanssa lääkkeiden sopivuudesta. Ehkä joku toinen sopii paljon paremmin.
On ikävää pistellä päivittäin, mutta niin kauan kunnes on muita vaihtoehtoja tai jopa parannuskeino, niin ei auta muu:)
Jos joku käyttää tablettimuodossa olevaa lääkettä, olisi kiva kuulla kokemuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti